Akateemiset kanget

Emäntä saapui tänään tallille mielessään uusia kujeita ja perässään kamera kaulassa kulkeva mies, jota ilmeisesti Jarmoksi kutsutaan. Tiesin heti että tässä hommassa on joku koira haudattuna ja pidin vierasta visusti silmällä. Tosin jouduin toteamaan sen huomattavasti emäntää vaarattomammaksi viimeistään siinä vaiheessa kun emäntä laittoi minun päähäni tallikaverilta lainatut, minulle täysin uudet, suitset, akateemiset kanget.

Maneesissa minun piti todeta, että nämä ovatkin oikeastaan aika mukavat suitset kun kaikki paine kuskin käsistä ei tullutkaan suuhun, vaan "nivelohjat" on kiinnitetty tuohon turpahihnaan. Liikkuminenkin tuntui paljon vapaammalta. Emäntä kyllä epäili että minun luupääni ei kuitenkaan mitään tunne, eikä hommasta tule mitään ja muutun sirkuseläimeksi näillä päävehkeillä, mutta väärässäpä oli. Taas.

Kaikenkaikkiaan positiivinen kokemus ja hyvä pikkutreeni, vaikka sitä tyyppiä, joka hiippaili kameran kanssa maneesin nurkissa, pitikin välillä kyttäillä. On aina positiivista kun emännälle tulee enemmän hiki kuin minulle. Luulen, että tällaiset suitset on meillä hankintalistalla seuraavaksi. Jos siis tiedätte jonkun joka on tällaisista luopumassa (koossa cob, kuolaimet 12,5) vinkatkaapa emännälle.

Perinteisesti loppuun "muutama" kuva päivän treeneistä. Kuvista iso kiitos Jarmolle (pikaphotaroinnin tuusasi emäntä) ja suitsien lainasta vähintään yhtä isot kiitokset Susannalle ja Köpille (emäntä korvaa tämän kyllä).

Ensituntumaa otettaessa oltiin kyllä molemmat hieman hämillään...

...mutta aika pian päästiin jo hommasta jyvälle.

Keskittyneennäköistä porukkaa.

Emäntä miettii miten näillä suitsilla taivutetaan hevosta.

Kuski laskee ilmeisesti kiviä.

Miksi pitää kameraa aina suorassa kun sen voi yhtä hyvin pitää vinossakin?

Saatoinpa jopa hieman ylireagoida emännän pyyntöihin.

"Yhteisymmärrystä ladataan..."

Kuski tekee henkilokohtaista kuolemaa, joka tarkoittaa aina sitä, että treenit loppuu pian.

Venyyyyyyyyytys. Oli rankkaa. Treenattiin ainakin 20 minuuttia...

Tässä näette meidän loppupysähdyksen. Tämä kertoo minulle, että treenit loppuu.

Pakollinen kielikuva. (emäntä venyttelee tai tekee jotain muuta yhtä viisasta)

Joo joo. Tiedän olleeni hyvä.

Edustuskuva mallia "muuliaasikameli"

Emäntä oli selkeästi laittanut "ykköset ylle" kuvia varten.

Kuka sinä olet?

Söpöilyä.

Kevätpuunaus

Tänään ei sitten testattukaan uusia suitsia, se on vuorossa vasta huomenna kun saadaan mahdollisesti kuvaaja paikalle.

Sen sijaan tänään minulla oli kevätpuunauspäivä. Emäntä huhki kimpussani yli tunnin yrittäen saada jotain lakia minun karvoilleni. Ohjelmassa oli mm furminointia ja ylimääräisten karvojen leikkaamista.

En pistä ollenkaan pahakseni tällaisia hemmottelupäiviä. Näitä lisää. Ohessa pari kuvaa minusta irronneesta karvamäärästä. Tämä postaus on myös ensimmäinen kokeilu puhelimella bloggailusta.

Ilman satulaa ja naruilua

Minua on kiukuttanut jo monta päivää. On ihan epäreilua, että näillä hienoilla kevätkeleillä pitää tehdä töitä. Emäntä päättikin että tänään ei tehdä mitään vaativaa, mennään vaan ilman satulaa hömpsöttelemään.

Minä en liiemmin tästä toiminnasta perusta kun emännän oleminen ilman satulaa tuolla minun selässäni tuntuu niin huteralta, että pelkään koko ajan että se tippuu. Siksi minun pitää liikkua tosi tosi varovasti, enkä millään tahtoisi ravata, saati laukata, mutta niin hullu tuo on, että se pakottaa.

Mentiin myös hetki ilman varusteita siten että emäntä koitti ohjailla minua istunnalla ja kaulani ympärillä roikkuvalla narulla. Se ei kyllä sitten varmaan ikinä opi antamaan tarpeeksi selkeitä ohjeita. Yritä siinä nyt sitten tehdä niinkuin käsketään kun naru sanoo yhtä ja emännän takapuoli toista. Koittaisi nyt päättää.

Huomenna me kuulemma testataan jotain uusia suitsia. Katsotaan jos emäntä saisi jonkun paikalle kuvaamaan tämän sillä emme olekaan moisia koskaan vielä kokeilleet.

Kunnon treenit

Nyt alkaa tuon emännän treeni-into olla taas liiankin kohdillaan. Eilinen rento irtohypytyssessio on pelkkä mukava muisto enää näiden treenien jälkeen. Tänään meillä oli ohjelmassa temponlisäyksiä ravissa lävistäjällä, muutamat laukanvaihdon alkeet kahdeksikolla ja vähän vastalaukkoja. Minua ei olisi alunalkaenkaan huvittanut lähteä töihin, mutta emännän mieliksi suostuin yhteistyöhön. Onhan se niinkin, että mitä paremmin käyttäytyy, sitä nopeammin treenit ovat ohi. Tällä kertaa minulta, niinkuin emännältäkin kyllä, meinasi loppua totaalisesti kunto kesken.

Tässä vähän kuvia tältä päivältä.

Ei kiinnosta...

Koitapas nyt kivuta sinne kyytiin että päästään joskus poiskin täältä.

Emännästä on tullut kovin vainoharhainen katolta tippuvan lumen suhteen. Ihme tyyppi. Kuka nyt sellaista pelkäisi...

Pientä keskustelua siitä mitä tahtia kuuluikaan mennä.

Askel venyy

Lävistäjällä

Emäntä vaatii lisää liikettä...

... ja minulla menee paprika poskionteloon.

Vähän kokoamista välillä.

Ja taivuttelua.

Armoton kuski potkii pieneen poniin lisää vauhtia.

Laukanvaihtoräpellystä

...ja samaa räpellystä edelleen.

Meillä alkoi vauhti mennä niin kovaksi, että piti ihan kurveissa kallistella.

Hiiop!

Ainakaan en voi väittää että emäntä puristaisi reisillä tai polvella kiinni...

Eteenalas venytys on niin mun erikoisalaa.

Loppuravailuja pitkänä kuin nälkävuosi

Nyt se keksi laittaa narun mun kaulanympäri ja yritti raukka siitä ohjata.

Siis ihan oikeesti... Se vielä satuttaa ittensä joku päivä näitten ideoittensa kanssa...

Tällaista menoa siis tänään. Huomenna menen vuokraajan kanssa maastoon rentoutumaan. Emäntä on taatusti taas suunnitellut viikonlopun täyteen rankkoja treenejä, joten parempi ottaa ilo irti huomenna.

P.S. Kuvien postauksessa saattaa tulla pieni tauko, sillä emännän kamera sanoi sopimuksensa irti. Loppuun vielä viimeinen kuva, joka tuolla Canonilla räpsäistiin. (R.I.P. Canon EOS 400D). Ajatella, se kamera on ollut emännällä kauemmin kuin minä.

Oikeita hommia

Kuten emäntä tuossa eilen uhkasikin, tänään tehtiin jotain ihan erilaista. Minun ilmeeni oli taatusti näkemisen arvoinen kun emäntä pöllähti tallille heti aamuheinien jälkeen ja tuli vielä minua tarhasta noutamaan. Kesken parhaan torkkumisajan! Eihän siinä auttanut mikään muu kuin lähteä sen mukaan kysymysmerkki otsalla. Yritin kyllä piilotella Pocon takana tarhan kauimmaisessa nurkassa, mutta jotenkin ihmeellisesti tuo ihminen onnistui minut sieltä löytämään.

Ihmetykseni senkun kasvoi tallissa kun selkääni ei laitettukaan satulaa vaan ajovaljaat! Minulla ei ole ajettu sen jälkeen kun olin Asikkalassa Minnan ajokoulussa. Katselin silmiäni uskomatta emäntää ja mietin että ei kai se niin sekaisin ole että ihan itsekseen lähtee minulla ajelemaan yks kaks tuonne aitojen ulkopuolelle sapelihammastiikereiden valtakuntaan.

Ajohommista ei kuitenkaan varsinaisesti ollut tänään kyse. Me mentiin maneesiin ja minä jouduin ihan oikeisiin töihin. Ensin emäntä ohjasajoi minua hetken aikaa ja opetteli käyttöohjeita, mutta pian sainkin jo lanan perääni vedettäväksi. Emännän ystävä, Vera, käveli vieressäni riimunarun päässä ensimmäiset metrit, mutta aika turhaahan tuollainen varmistelu on. Ihan kun en yhtä lanaa osaisi vetää!

Lanaushommat olikin oikein kivoja ja virkistäviä. Tekee joskus hyvää kokeilla ihan uusia juttuja niin jaksaa taas pakertaa ratsastuksen salojen parissa paremmin. Eikä ole emännällekään pahaksi poistua sieltä kaviouralta joskus. Minun mielestäni voitaisiin ottaa tällaiset päivät ihan tavaksikin.

Loppuun kuvasaalista minun työaamustani. Kuvista iso kiitos Veralle ja emäntä käski kiittää myös Minnaa yli odotusten onnistuneesta ajo-opetuksesta.

Mitäpä muut kaviokkaat toverit ovat puuhastelleet näin pakkassunnuntaina?

Alkuverryttelyä (emännän piti vähän muistella, että mitenkäs tämä homma menikään...)

"Mitäs tämä nyt on?!"

"Kaikkea säkin keksit..."

"Ain laulain työtäs tee... ja silleen."

Välissä poseeraus kameralle emännän raapiessa päätään. Tämähän on oikeastaan aika kivaa.

"Et oo tosissas... TAASKO sulla on se puhelin kädessä?!"

Toiset ne vaan joutuu tekeen töitä kun toiset vähän vaan napsii kuvia.. NII!

Loppusilaus on tarkkaa hommaa. Emäntääkin alkaa jo hymyilyttää.

Nuin vain tuli maneesi lanattua aidolla ponivoimalla! Hyvä minä!