Talvista touhua

Talviset terveiset taasen. Emäntä oli saanut mukaansa Sonjan, joka suostui kiltisti kuvaamaan meistä muutaman yhteiskuvan. Emäntä ei senkääni suostunut tänään, koska olen kuulemma täysin kaheli maneesin katolta putoilevan lumen vuoksi. Se kuulemma tahtoo vielä pitää kaikki raajansa ehjänä. Syytön minä siihen olen, etten luota pätkääkään niihin suhiseviin ääniin. Katselen sitä putoilevaa lunta mieluummin emännän selän takaa.

Täytyi minun tehdä ihan töitäkin. Emäntä pisti minut juoksemaan hangessa ja teetti myös vähän maastakäsin harjoituksia. En koskaan lakkaa hämmästelemästä miten sillä riittää intoa tehdä näitä juttuja vuodesta toiseen, aina yhtä kärsivällisesti vaikka minä olisin kuinka hölmöllä tuulella tahansa. Nyt se tosin valittaa, että minusta on kertakaikkiaan tullut liian ketterä ja nopea kun tarhailen nuoren oripojan kanssa ja leikin kaiket päivät. Itsepähän on seuralaisen minulle valinnut...

Kiitokset yhteiskuvista Sonjalle sekä omasta, että emännän puolesta.

Pikapäivitys

Minulta on kysytty miksen postaile ja kaipailtu kuulumisia.

Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä. Postauskatko johtuu pitkälti siitä, että emäntä on kiireistään johtuen joutunut jostain karsimaan ja tämä blogi on ollut ikävä kyllä sillä listalla. Samoin on todella ikävää julkaista kuvattomia postauksia ja vanhat kuvat on aika tylsä lisä joka postaukseen, eikä emännällä suurimmaksi osaksi ajasta ole ketään mukana kuka voisi kuvia ottaa.

Lähiaikojen kuulumisista sen verran, että eilen sain uudet talvikengät jalkaani ja päätin yllättää kaikki olemalla täysin kiltisti kengityksen aikana. En tehnyt kerrassaan mitään typerää. Ihmisten ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoisia.

Tänään sitten päätin yllättää emännän ja heittää sen maneesin pohjaa maistelemaan siksak-rodeon päätteeksi. Syytönhän minä siihen olen, että maneesin katolla laskee taas sapelihammastiikerit liukumäkeä. Kyllä sinäkin pakenisit...

Kuulumisia koitetaan päivitellä sitä mukaan kun aikaa liikenee. Mukava kuitenkin huomata, että meitä on kaivattu.