Emäntä lomailee

Nyt kun emäntä päätti karata maailman toiselle puolelle hetkeksi, minun kuulumisiani voi sen aikaa seurata Fannyn blogista.

Vinkuleluni Fanny

Fanny ja minä

Ihan ensin varoitan, että tässä postauksessa tulee olemaan reilusti kuvia, joten älkää hätääntykö, tai menkö paniikkiin, mikäli sivun lataaminen kestää normaalia pidempään.

Tässä postauksessa kerron teille vinkulelustani, eikun siis vuokraajastani, Fannysta, joka liittyi minun huoltotiimiini huhtikuun alussa. Emännällä on ollut aina aika-ajoin vaikeuksia löytää minulle vuokraajaa, sillä olen kuulemma, etenkin uusille ihmisille, laiska ja ärsyttävä. Olikin oikeastaan melkoinen onnenkantamoinen, että Fanny löytyi vähänniinkuin vahingossa.

Alkuun olin todella hämmentynyt tästä uudesta tyypistä, mutta kuukausien kuluessa olen huomannut, ettei se ole ollenkaan paha, jos ei oteta lukuun sitä, että siinä on kovin paljon emäntämäisiä piirteitä. Sekään ei anna minun löysäillä turhaan, vaan pakottaa töihin. Tämä tekee emännän hyvin tyytyväiseksi. Kuulemma edistystä tulee nopeammin kun koko tiimi työstää tavoitteellisesti. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan...

Olemme tutustuneet pikkuhiljaa. Ensimmäisinä kuukausina menimme kevyesti koulua ja kävimme maastossa. Vasta ihan hiljattain emäntä antoi Fannylle luvan kokeilla kankia ensimmäisen kerran. Koska homma toimi hyvin, lupa jatkokäyttöön annettiin. Minä olisin kyllä ihan hyvin voinut tyytyä niihin niveliinkin, sillä minusta tuntuu, että ihmiset alkavat heti vaatia huomattavasti enemmän kun minulla on suussa enemmän tavaraa.

 

 Emäntä oli tänään meidän mukana tsekkailemassa edistymistä, neuvomassa eteenpäin (välillä kovinkin kirjaimellisesti ja kovaäänisesti), sekä räpsimässä kuvia. Fanny ratsastaa siististi ja minä kuuntelenkin mielelläni mitä sillä on sanottavana. Toki sitä kujeilupuolta pitää harrastaa aika-ajoin. En esimerkiksi aina tahtoisi tehdä töitä ja saatan laiskotella ihan tosissani, mutta yleisesti ottaen minusta on mukavaa hengailla Fannyn kanssa.
 

Mulla onkin oma stylisti, joka laittaa tukan kuosiin.

Herkkää...

Tiedättekö... Voisin oikeastaan sanoa, että tykkään tuosta tytöstä. Sillä on sopivasti huumorintajua. Se jaksaa nauraan minun hullutteluilleni, eikä menetä hermojaan turhasta. Minulla on sen kanssa turvallinen olo. Ollaan emännän kanssa yhtä mieltä siitä, että toivomme Fannyn pysyvän tiimissä mahdollisimman pitkään.

Tänäänkin meidän piti treenien päätteeksi vähän hassutella ettei homma mene ihan liian vakavaksi. Emännällä näytti olevan kameransa takana hauskaa ja minähän tykkään poseerata, eikä Fannykaan vastaan laittanut. Saattekin siis, rakkaat lukijat, nyt kärsiä näistä lukuisista kuvista.

PUS!

Ensi kerralla voisit jättää nämä kotiin... Eikö...?

Ja tän raipankin voit jättää kaappiin...

Mä sulle näytän...

 

Ja näin kaatuu likka hiekkaan! HAH!

P.S. Kuvat on ottanut emäntä, jonka kuvailuja pääsee halutessaan katselemaan TÄÄLTÄ!
P.P.S. Fannyn blogi löytyy TÄÄLTÄ!

Vuolu

Minna sitten tuli kuin tulikin kengityskamppeidensa kanssa vuolemaan etukavioni siistiksi. Sain kehuja hyvästä käytöksestä (vaikka parikertaa minun pitikin muistuttaa pimeästä puolestani), sekä vahvoista kavioista. Ne ovat kuulemma lähteneet kulumaan vihdoin oikealla tavalla. Suurimman osan vuolusta minä torkuin. Minna on rauhallinen, tuttu ja turvallinen, joten minun ei tarvinnut murehtia mistään.

Emäntä oli minusta todella ylpeä minusta. Se ei kuulemma olisi uskonut näkevänsä päivää jolloin minä lähestulkoon nukun kavionhoidollisten toimenpiteiden aikana.

Kiitokset Minnalle. Nyt on taas kaviot hyvässä trimmissä!

Minna puhaltaa vähän ennen homman aloitusta ja minä mietin miksei tätä tyyppiä ole näkynyt viime kesän jälkeen.

"Katokin sitten että niistä tulee niin hienot, että kehtaa esitellä kavereille."

"Vähän jännittäisi tämä homma. Ootko nyt ihan varma?"

"Päästä irti!"

"Okei. Ei sitten. Mä voisin ottaa torkut."

..ZzzZzzZZzz..

"Ai vielä toinenkin. Vauhtia nyt..."

"Hei Emäntä! Kato ku oon hieno poika..."

Väliaikavenyttely

"Nyt riitti!!!"

"Oho. Se ei päästänytkään irti."

"No okei, okei... Ei sitten. Ei niinkun mitään huumorintajua..."

Kesätreenailua

Kesäreenarit

Nyt ollaankin sitten näemmä otettu tiukempaa treeniohjelmaa käyntiin ennen emännän reissua. Vissiin luulee, että sillä konstilla minua hoitamaan jäävällä henkilökunnalla on mukavampaa minun kanssani. Eilen ja tänään puuhasteltiin kankitreenit, tänään tosin vain lyhyet. Emännän ystävä Minna, jonka luona olin viimekesänä ajokoulussa, oli myöskin tullut tänne Pohjanmaalle ja oli mukana räpsimässä kuvia meistä. Emäntä aina narisee, ettei kukaan koskaan ota kuvia kun se ratsastaa.

Hyvän treenin, ainakin sen mukaan kuinka paljon emäntä minua taputteli ja nätisti minulle jutteli, jälkeen pääsin suihkuun. Meidän suihkukoppi muistuttaa erehdyttävästi sapelihammastiikerin luolaa ja minua vähän jännittää mennä sinne, mutta emennän perässä uskallan kuitenkin. Ja onhan se kivaa kesäkuumalla saada vähän vilvoitella, eikä sitten hikisenä tarvitse olla paarmahoukuttimena ulkona. Minun mielestäni on myös tosi hauskaa juoda vettä suoraan letkusta.

Huomenna on kuulemma vuolupäivä. Minna oli ottanut kengitysvehkeet mukaan, joten emäntä keksi suuressa viisaudessaan, että minun kavioni kaipaisivat huoltoa. Olen asiasta eri mieltä. Odottakaahan vain, niin näytän mitä mieltä olen manikyyristä...

Tarkkana kuin porkkana

Emännällä hyvä takakeno

Vesileikkejä

Letkujuotto

Videopostaus

Emännän ystävä Sonja teki meille blogiin videopostauksen. Video on kuvattu keväällä. Postaus sisältää selostusta mm varusteista ja ruokinnasta jne. Suuret kiitokset Sonjalle!

Tarhan siivousta

Tänään minä katsoin kun emäntä hikoili. Oi että mikä nautinto! Vielä suurempi nautinto oli mennä neuvomaan, miten homman voisi tehdä paljon paremmin. Emännän tulkinta tästä oli se, että minä olin tiellä, joka ei suinkaan, missään tapauksessa, pidä paikkaansa.

Emäntä hetken puuhailtuaan alkoi naureskella, ettei olisi voinut neljä vuotta sitten kuvitellakaan siivoavansa minun tarhaani kaikessa rauhassa samaan aikaan kun olisin itsekin siellä. Tottahan se toki on, että silloin olin sitä mieltä, että ihmiset ovat pienen ponin pahimpia vihollisia, eikä niitä pidä päästää tarhaan tai karsinaan. Näinpä saatoinkin hyökätä kyselemättä minun alueelleni tulevan ihmisen päälle.

Nykyään tällainen ei kyllä tulisi mieleenikään. Aivan liikaa vaivaa ja turhaa energian tuhlausta. Olen huomannut, että ihmiset ovat ajoittain jopa ihan mukavia. Ainakin niitä, etenkin emäntää, on mukava ärsyttää ja kokeilla kuinka kauan niiden pinna kestää.

Kai tämä tarkoittaa sitä, että minusta on nyt sitten tulossa kunnon poni. Kaikista epäilyistä huolimatta.