Joskus kaatuu

Eilen minulla oli hurjasti energiaa ja pääsinkin sitä purkamaan maneesiin. Emännän ei paljon tarvinnut itseään rasittaa sillä minusta oli todella kivaa juosta ihan itsekseni. Pariin otteeseen vauhti yltyi niin kovaksi, että otin kylkikosketusta maneesin pintaan. Emäntä ei tästä kauheasti tykännyt ja ottikin minut sitten kiiinni ja teetti maastakäsinharjoituksia.

Juoksenteluni kuvattiin myös videolle ja muutakin materiaalia kuvattiin. Emäntä lupasi jonkinlaisen koostevideon teidän iloksenne. Luvassa mm varuste-esittelyä ja pientä höpötystä. Mahdollisesti seuraavan lukijamäärä rajapyykin ylityttyä video tulee teidän nähtäväksenne. Kaatumiseni päätynevät jollekin tulevalle mokailuvideolle kunhan Sonja taas sellaisen tekee.

 Tässä pieni gif kokeilu kaatumisestani. (Kuvat napattu videolta.) En osannut saada tätä toimimaan ihan täysin (avaamalla saa katsottua), jos joku osaa neuvoa saako tätä giffiä looppaamaan jollain koodillam otan neuvot ilomielin vastaan.

Eteenpäin mars

Kuten arvasinkin, tänään oli ohjelmassa koulutreeniä. Teemana oli eteenpäinpyrkimys. Vaikkei tämän kertainen liikuntasessio kestänytkään kovin kauaa, olimme molemmat emännän kanssa hiestä märkiä rupeaman jälkeen.

Emme varsinaisesti tehneet mitään erityistä, lähinnä vain temponvaihteluita sekä vähän taivutteluja. Kuulemma siksi, etten menisi eilisestä estehyppelystä jumiin. Koska olin kiltti poika pääsin maastoon emännän kaverin, Lauran, ratsastamana kävelemään loppukäyntejä emännän itsensä kävellessä meidän edellä ja näpsiessä kuvia iPhonellaan. (Se unohti reippaana tyttönä kameransa muistikortin kotiin, mutta muisti kyllä ottaa itse kameran tallille...)

Eteen, eteen, eteen...

Tarkkana kuin porkkana

Kyllä minä välillä osaan...

Huhhuh! Oli rankkaa!

Lauran kanssa hoidettiin muuten myös alkuverkat.

Prinsessankuljetin maalaismaisemissa

Kukkuu!

Siis nyt loppuu se leikki sen luurin kanssa!!!!

Pomppuja

Eilen oli siinä mielessä poikkeuksellinen päivä, että sekä vuokraajani Fanny, että emäntä olivat yhtä aikaa tallilla. Arvasin heti että niillä oli jotain juonia minun pääni menoksi. Hetken ajattelin satulavalinnasta, että pääsen maastoon (emännällä on ollut joskus tapana tulla kävellen mukaan kun vuokraajat maastoilee), mutta heti kun sain jännesuojat jalkaani tiesin, että luvassa olisi jotain paljon raskaampaa. Esteitä.

Koska viimeisistä kunnon hypyistä on aikaa, emäntä kokosi minulle ja Fannylle helppoja esteitä, eikä estekorkeuskaan noussut mihinkään huimiin lukemiin. Minä päätin ihan alusta asti, että moinen touhu ei huvita tippaakaan ja jos nuo ihmiset meinaa, että ponnistan yhdenkään esteen yli, ne saavat molemmat hikoilla ensin.

Emäntä pisti minut ja Fannyn koville, eikä ollut ollenkaan tyytyväinen, että olen palannut estetauon aikana vanhaan tapaani roikottaa etujalkojani. Kuulosti siltä, että lisää treeniä on luvassa ja uhkasipa emäntä jopa itsekin aktivoitua esteiden suhteen. Loppua kohti aloin väsähtää ja kielsinkin muutaman kerran, jolloin emäntä päätti hyväpätä selkään ja säästää täten Fannyn kuntoa ja hermoja. Eipä siinä minunkaan sitten enää auttanut laiskotella. Pirullinen otus tuo emäntä kun se suuttuu...

Tässä muutama kuva eilisistä loikista. Tänään emäntää ei ole vielä näkynyt, mutta eiköhän se viimeistään illalla ilmaannu ja keksittyään minulle taas jotain uutta kidutusohjelmaa.