Talvista touhua

Talviset terveiset taasen. Emäntä oli saanut mukaansa Sonjan, joka suostui kiltisti kuvaamaan meistä muutaman yhteiskuvan. Emäntä ei senkääni suostunut tänään, koska olen kuulemma täysin kaheli maneesin katolta putoilevan lumen vuoksi. Se kuulemma tahtoo vielä pitää kaikki raajansa ehjänä. Syytön minä siihen olen, etten luota pätkääkään niihin suhiseviin ääniin. Katselen sitä putoilevaa lunta mieluummin emännän selän takaa.

Täytyi minun tehdä ihan töitäkin. Emäntä pisti minut juoksemaan hangessa ja teetti myös vähän maastakäsin harjoituksia. En koskaan lakkaa hämmästelemästä miten sillä riittää intoa tehdä näitä juttuja vuodesta toiseen, aina yhtä kärsivällisesti vaikka minä olisin kuinka hölmöllä tuulella tahansa. Nyt se tosin valittaa, että minusta on kertakaikkiaan tullut liian ketterä ja nopea kun tarhailen nuoren oripojan kanssa ja leikin kaiket päivät. Itsepähän on seuralaisen minulle valinnut...

Kiitokset yhteiskuvista Sonjalle sekä omasta, että emännän puolesta.

Pikapäivitys

Minulta on kysytty miksen postaile ja kaipailtu kuulumisia.

Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä. Postauskatko johtuu pitkälti siitä, että emäntä on kiireistään johtuen joutunut jostain karsimaan ja tämä blogi on ollut ikävä kyllä sillä listalla. Samoin on todella ikävää julkaista kuvattomia postauksia ja vanhat kuvat on aika tylsä lisä joka postaukseen, eikä emännällä suurimmaksi osaksi ajasta ole ketään mukana kuka voisi kuvia ottaa.

Lähiaikojen kuulumisista sen verran, että eilen sain uudet talvikengät jalkaani ja päätin yllättää kaikki olemalla täysin kiltisti kengityksen aikana. En tehnyt kerrassaan mitään typerää. Ihmisten ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoisia.

Tänään sitten päätin yllättää emännän ja heittää sen maneesin pohjaa maistelemaan siksak-rodeon päätteeksi. Syytönhän minä siihen olen, että maneesin katolla laskee taas sapelihammastiikerit liukumäkeä. Kyllä sinäkin pakenisit...

Kuulumisia koitetaan päivitellä sitä mukaan kun aikaa liikenee. Mukava kuitenkin huomata, että meitä on kaivattu.

Vastauksia kysymyksiin

On aika antaa vastauksia ihanien lukijoideni esittämiin kysymyksiin.

Poni vastaa:

Kysymys: Mikä on parasta emännässäsi?
Vastaus: Periksiantamattomuus. Vaikka joskus se onkin minun näkökulmastani se huonoinkin ominaisuus. Kuitenkin tuon ominaisuuden ansiosta olen oppinut jopa pitämään emännästäni.

Kysymys: Mikä on lempi herkkusi?
Vastaus: Tykkään hirveästi porkkanoista.

Kysymys: Oletko ollut kisoissa? Jos olet, mitä pidit tilanteesta?
Vastaus: Entisellä kotitallillamme käytiin muutaman kerran kisoissa. Voitimme yhtenä vuonna jopa tallinmestaruuden yhdistetyssä koulu ja este kilpailussa. Minun mielestäni kisat ovat tasan sitä varten, että saan esiintyä yleisölle. Rakastan esiintymistä! Tosin minun esiintymiseni ei ilmeisesti ole samaa mitä emäntä minun haluaisi tekevän. Se aina sanoo että olemme menossa sirkukseen kun menemme kisoihin. Tiedä sitten mistä on moisen ajatuksen saanut...

Ekat kisat

KN-special

KN-special sija 2.

Halloweenkisat, tallinmestaruuksien esteosuus. Sija 2. Kokonaiskilpailussa tallinmestaruus.

Halloweenkisat

 Kysymys: Mikä on lempi kepposesi?
Vastaus: Suosikkini on repäistä emännältä iPhonen kuulokkeet korvista kun se joko kuuntelee musiikkia tai puhuu puhelimessa. Se inhoaa sitä, mutta minusta se on hupaisaa.

Kysymys: Kuka on paras heppakaverisi? Mitä yleensä puuhaatte tämän kanssa?
Vastaus: Tällähetkellä tarhaan nuoren oripojan, Pocon kanssa. Se on ihan hyvä tyyppi ja paras kaverini tältä tallilta. Kaikista paras kaverini kuitenkin on ollut lempitammani Lillon. Meillä oli hirmukivaa yhdessä.

Rallittelua Lillonin kanssa

Samaan tahtiin hölkkääjät

Tästä kuvasta saa parhaiten käsityksen meidän kokoerosta

Lillon <3 minä

Kysymys: Oletko koskaan hypännyt maastoesteitä?
Vastaus: Olen ollut entisen vuokraajani kanssa kenttäleirillä Alavudella vuosi sitten kesällä. Se oli hurjan kivaa. Käytiin siellä leirillä myös uimassa.

Ronjan kanssa uimassa Alavudella.
© Jessica Malin

Kysymys: Kerro lyhyesti miten kohtasitte emännän kanssa.
Vastaus: Me kohtasimme emännän kanssa ensimmäisen kerran silloin kun emäntä oli tullut katsomaan toista ponia, jonka se aikoi ostaa. Kyseinen tamma ei kuitenkaan vastannut hänen tarpeitaan, joten myyjän suosituksesta hän tuli sitten katsomaan minua, vaikka olikin sitä mieltä, että kuvien perusteella olin ruma kuin rukkanen. Minussa tämä kohtaaminen emännän kanssa talvimyrskyssä ei varsinaisesti herättänyt mitään ihmeellisiä kuvitelmia, sillä olin jo tottunut siihen, että eri ihmiset ratsastavat minua. En tosin pitänyt siitä yhtään sillä en pitänyt ihmisistä. Jostain syystä emäntä minuun kuitenkin tykästyi sen verran paljon, että osti minut ja haki kotiin.

Kysymys: Haluaisitko käydä kisoissa?
Vastaus: Kisoissa on ihan kiva käydä, muttemme emännän kanssa pidä niitä välttämättöminä. En pistäisi tosin pahakseni jos pääsisin jonnekin vähän esiintymään.

Kysymys: Onko kesä ja lämmin vai kylmä ja talvi kivempi?
Vastaus: Ehdottomasti kesä ja lämmin. Silloin emäntääkin laiskottaa sopivasti. Talvisin se on paljon "virkaintoisempi".

Kysymys: Este jolle on kivoin hypätä?(esim. okseri) / Lempieste?
Vastaus: Kyllä se on se okseri, sillä se minun on helpoin hahmottaa. Ristikoita en taas tykkää hypätä.

Kysymys: Olisitko hyvä ravuri?
Vastaus: Vaikka sukutaulustani suurella todennäköisyydellä löytyykin orlovia, olisin todella kehno ravuri. Juokseminen ei ole minun juttuni.

Kysymys: Kuinka korkeita esteitä olet hypännyt (irtona ja ratsastajan kanssa) ?
Vastaus: Irtona 125cm ja ratsastajan kanssa 110cm. Ratana olen mennyt 80-90cm, mutta myös 100cm tehtäviä minulla on hypätty.

90cm Ellan kanssa

Kysymys: Oletko mielestäsi suloinen ?
Vastaus: Tottakai olen omasta mielestäni suloinen!

Kysymys: Mitä tykkäät eniten tehdä ?
Vastaus: Torkkua tarhassa ja syödä.

Kysymys: Mistä askellajista tykkäät eniten ?
Vastaus: Käynnistä. Se on tarpeeksi hidasta menoa eikä rasita liikaa.

Kysymys: Koulu vai esteet ? / Esteet, koulu vai maasto? Vai kaikki?
Vastaus: Koulu

Kysymys: Maasto vai kenttä ?
Vastaus: Kenttä. Lohikäärmeet asuu aitojen ulkopuolella.

Kysymys: Pukitatko usein ?
Vastaus: Ennen liikuin eteenpäin vain pukittaen, mutta nykyisin pukitan vain jos minulta mielestäni vaaditaan liikaa tai jos oikein innostun maastossa.

Kysymys: Oletko varma maastopuksu?
Vastaus: Olen minä melko varma. Emäntää tykkään viilata linssiin maastossa koska minusta on hauskaa katsoa kun se kävelee. Oikeasti en pelkää mitään, mutta joskus kivien takaa pilkistää lohikäärmeen häntä.

Kysymys: Lempikouluvääntöliike?
Vastaus: Tykkään taivutuksista, sekä tehdä kahdeksikkoja.

Kysymys: Kasvatatko pitkän talviturkin vai loimittaako emäntäsi sinua ettet ole hirveä karvatursake?
Vastaus: Koska asun nykyisin ns. "ulkokarsinassa" emäntä antaa talvikarvani kasvaa. Luonnollisesti toki tästäkin syystä olen loimitettuna talven yötä päivää, mutta kasvatan silti turkin. Parina tarlvena entisessä kodissa minut on kyllä klipattukin.

Pyllyyni leikattiin nolo sydän...

"Aivan mielettömän komea hevoseläin olet :)"
Vastaus: Kiitos! <3

Emäntä vastaa:

Kysymys: Mikä on parasta ponissasi?
Vastaus: Se, ettei se anna minulle ilmaiseksi mitään vaan minun pitää ihan oikeasti tehdä töitä sen kanssa.

Kysymys: Miksi Ponin leukahihna on noin hirmu tiukalla? (esim. bannerin kuva ja muutkin uusimman koulutuuppaus postauksen kuvat) Minulle on ainakin aina opetettu, että leuan ja hihnan väliin pitäisi jäädä nyrkin verran tilaa. Onko hihnassa liian vähän reikiä vai kuinka?
Vastaus: Oikeasti se ei edes ole kireällä. Meidän suitsista kun nuo leukahihnat ovat jopa pitkiä koska ponilla on pakko käyttää Full -koon suitsia ja riimuja, Cob ei mahdu. Bannerin kuvassa Poni on hinkannut päätään minua vasten niin, että suitset ovat nousseet ja kouluvääntökuvissa se vaan näyttää tiukalta syystä jota en tiedä.. Molemmissa suitsissa leukahihna on samalla kireydelle jonka voi todeta mm tästä kuvasta (huijausmahdollisuutta ei ole, koska reikä on viimeinen mahdollinen kireys).

Lapsiratsuna

Tämä viikonloppu on mennyt vähän erilaisissa merkeissä. Olen saanut toimia opetusratsuna lapsille, ja vähän aikuisillekin.

Eilen emännän ex tuli perheineen tallille minua katsomaan ja samalla tuon exän uuden naisen tytär ratsasti minulla pikkuisen ennen emännän ja minun treenejä. Tänään sitten emäntä piti liinaustuntia kummippoikansa äidille ja loppuverryttelyn sai hoitaa itse kummipoika, eli Aleksi.

Lastenratsuna toimiminen on mukavaa puuhaa koska silloin ei tarvitse tehdä mitään. Riittää kun kävelee varovasti eteenpäin, kääntyy, pysähtyy ja lähtee liikkeelle. Helppoa ja rentoa. En kuitenkaan pidä siitä että lapset harjaavat minua tai muuten käsittelevät. Pikkuihmiset ovat mielestäni pelottavia. Niiden liikkeet on äkkinäisiä ja niillä on kimeä ääni. Etenkin pienet pojat ovat minun mielestäni lähinnä poninruokaa. Selässä pidän niitä kyllä mielelläni ja jos emäntä on lähellä niin annan kyllä hetken niiden jopa harjata itseäni. Emäntä ei kuitenkaan halua minua asialla hirveästi kiusata vaan pitää nämä harjaustuokiot lyhyinä.

Kaikenkaikkiaan viikonloppu on mennyt rattoisissa merkeissä. Vähän rentoa köpöttelyä ja vähän töitä. Sateesta huolimatta tällaiset viikonloput on aika kivoja.

Muistakaahan käydä esittämässä kysymyksiä kysymyspostausta varten! Vielä muutama tunti aikaa, sillä illalla ajan katselemaan läpi mitä minulta (tai emännältä) oikein on kysyttä. Likki kysymyspostaukseen TÄSSÄ!

Aleksi ja minä. Aleksi sanoi että siitä tulee isona koulutuomari.

Tilda, Visa ja minä. Tällä tytöllä oli mukavan pehmeä tyyli ratsastaa vaikkei kokemusta vielä kauheasti olekaan.

Kysy Ponilta!

Kysymyspostauksen aika!

Askarruttaako mieltäsi joku kysymys minusta, emännästä, meidän arjesta, varusteista tai jostain aivan muusta? Kysy rohkeasti. Vastailen mielelläni sadepäivien ratoksi teidän kysymyksiinne. Aikaa kysymysten esittämiseen on sunnuntai-iltaan asti.

Koulutuupparit esteillä

Tänään meidän piti tehdä laukanvaihtotreeni, muttei sitten tehtykään. Emäntä innostui tavoistaan täysin poiketen hyppäämään esteitä. Meillä oli aivan valtavan hauskaa. Aluksi hyppäsimme vähän ristikkoa, sitten teimme innariharjoituksen. Minun on vähän vaikea hahmottaa aluksi esteitä jotka ovat noin lähellä toisiaan, mutta kun olin saanut tutkailla tilanteen (eli siis kieltänyt kerran), uskalsin luottaa emännän sanaan ja hypätä innarin mukisematta.

Lopuksi hyppäsimme vähän pystyä. Minä olisin kevyesti voinut hypätä isompaakin, mutta emännän itseluottamus ei riittänyt tällä kertaa korkeampiin esteisiin. Joku muu saa kuulemma hoitaa sen homman. Sillä on vissiinkin taas jotain mielessä minun pääni menoksi. Olin kuulevinani erään tutun nimen mainittavan ja pahoin pelkään, että tämä henkilö tulee minun kanssani esteitä ylittämään lähiaikoina. Silloin pitääkin sitten pistää parastaan.

Tässä vielä muutama kuva meidän koulutuuppareiden rimanylityksistä. Katsotaan koska tuo emäntä uskaltaa hypätä uudestaan...

Liian helppoa...

"WTF?! Niitä on KAKSI PERÄKKÄIN!!??!!"

UUPS!

Tässä kohtaa emännällä meinasi iskeä rimakauhu.

Melkein VOKP

Minusta on kovaa vauhtia kuulemma tulossa VOKP, eli "Vakavasti Otettava KouluPoni". Treenit sujuu paremmin kuin hyvin ja tulosta alkaa tulla. Emäntä on saanut raahattua laiskan perseensä salille ja nyt se sitten ikäväkyllä jaksaa myös ratsastaa paremmin, eikä anna minun viilata itseään linssiin senkään vertaa mitä aikaisemmin.

Tästä näyttäisi tulevan pitkä talvi. Onneksi vuokraajalla on sentään enemmän huumorintajua ja se tykkää käydä rennosti köpöttelemässä maastossakin välillä, ettei mene ihan tylsäksi tämä elämä. Tosin odotan kauhulla sitä päivää, kun tuo ihminen keksii hankkia valmentajan meille. Onneksi se ei kuulemma nyt juuri sovi budjettiin, mutta on kuulemma hankintalistalla. Huh. Se tietää sitten hikistä puurtamista mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa..

Tänään meillä oli ohjelmassa lähinnä siirtymisiä, temponvaihteluita ja vähän väistöjä. Lopuksi tehtiin muutama kokoava harjoitus ravissa ja laukassa tehtiin pari vaihtoa raviaskeleen kautta. Lauantaina jatkamme laukanvaihtojen kanssa puuhastelua. Ne on kuulemma pahasti ruosteessa.

Vuokraajani Fanny oli ottamassa meistä kuvia pitkästä aikaa, joten niitä nyt sitten riittää. Paljon enemmänkin olisi ollut, mutta emännän mielestä tämä määrä saa riittää tältä erää. Se nappasi myös lopuksi minusta ja Fannysta yhteiskuvan. Eikö ollakin aika söpöjä yhdessä?

Kostoksi Fanny sitten leikki paparazzia ja napsi emännästä ja minusta hempeilykuvia.

Peltoilua

Maailmankirjat ovat sekaisin! Emäntä lähti minun kanssani PELLOLLE! Se raukka oli ihan kauhusta jäykkänä, eikä millään meinannut uskaltaa lähteä, mutta tallikaverit saivat sen ylipuhuttua mukaan. Kai se oletti, että käyttäyisin kuin mikäkin idiootti, mutta ehei. Minä olen hieno kouluponi, enkä harrasta minkäänlaisia typeryyksiä, vaan pysyn aina lapasessa, enkä pukittele tai riehu ollenkaan. Tällä kertaa... Seuraavalla kerralla asia saattaa olla aivan toinen...

Meillä oli oikein mukava ja rattoisa reissu. Ehkäpä tuo emäntä uskaltaa poiketa kaikesta tätimäisyydestään ja lähteä toisenkin kerran. Onneksi sentään Fannylla on enemmän huumorintajua ja se ymmärtää tällaisen hauskanpidon päälle, sillä muutoin minun elämäni olisi pelkkää kouluvääntöä.

Kuvan meistä nappasi Maria M. Kiitos paljon! =)