Eiliset treenit

Eilen mentiin taas suut vaahdossa, sekä minä että kuski, maneesia ympäri. Alku ei mennyt ihan lupaavasti, sillä emäntä käveli ajatuksissaan tarhani ohi ja jouduin sen perään huutelemaan ennen kuin se ymmärsi kääntyä takaisin. Jokohan sitä alkaa dementia vaivaamaan?

Kaikeksi hämmästyksekseni se sai itsensä kuitenkin kasattua siihen mennessä kun pääsimme maneesiin. Treenailimme tempon säilyttämistä, tempon lisäyksiä, sekä teimme paljon kaarevia uria ravissa ja käynnissä. Laukan kohdalla agenda oli laukannostot. Päätin yllättää emännän ja skarpata. Olisittepa kuule nähneet kuinka oikein hypähdin laukkaan heti kun kuski vähän edes vihjasi siihen suuntaan. Ja vielä oikein miehekkään äännähdyksen kera! (emännän välikommentti: Se kuulosti kyllä enimmäkseen sianporsaalta.)

Loppukäyntien ajaksi emäntä laskeutui itsekin kävelemään ja ylläri ylläri, puhumaan puhelimessa. Että voi käsittää kuinka tylsää se on. Onneksi osaan keksiä itselleni puuhaa. Emännän pitkät hiukset olivat sopivasti juuri siinä minun turpani edessä heilumassa ja otin sitten niistä kiinni. Siinä sitten käveltiin kuin kaksi pientä elefanttia siinä lastenlaulussa. Emäntä alkoikin sitten sitä siinä hoilaamaan (edelleen puhelimessa), joten päätin kommentoida sen lauluääntä nykäisemällä sitä tukasta. Ei kuulemma ollut mukavaa. Minun mielestäni kyllä oli. 

Jännityksellä odotan mitä tuo omistaja on tänään saanut päähänsä kun sitä ei ole vielä näkynyt.

Kuvakivaa Part I

70 lukijaa tuli tuossa hiljattain täyteen. Kiitos teille!

Kuvista kiitämme ystäväämme Miraa.

Unelmaomistaja

Loppuvuoden treenisuunnitelmat ovat menneet emännän kanssa pieleen kiireiden ja huonojen säiden vuoksi. Olemme keskittyneet lähinnä juoksutukseen (irtona ja liinassa), sekä muihin kevyisiin harjoitteluihin. Vuoden vaihtuessa uuteen alkanevat uudet kujeet ja emännän toiveissa siintää kuulemma tiheämmät estetreenit. Haaveilee ilmeisesti 80cm miniradan suorittamisesta ensi vuoden aikana. Koulupuolella tavoitteeksi on asetettu laukanvaihdot, tai siis niiden hiominen varmoiksi.

Se niistä höpinöistä. Tylsyyksissäni olen miettinyt millainen olisi se "unelmaomistaja". Silloin joskus nuorena oriina sitä haaveili kaikenlaistesta typerästä ja itselleen kovin epäsopivasta. Olisi pitänyt olla suorituskykyinen, siro, näyttävä, pitkä, kunnianhimoinen, rämäpäinen jne. Nyt sitä ymmärtää paremmin kun ikää on tullut lisää.

Kun emäntä tuli minua ensimäisen kerran katsomaan, olin hieman epävarma olisiko tässä sellainen sopiva omistaja minulle. Se oli kyllä huomattavasti vanhempi kuin mitä olin ajatellut, mutta ajattelin, että on kutienkin parempi pitää avoin mieli. Siinä katseltiin toisiamme tallin käytävällä hetken aikaa ja tyyppi vaikutti ihan kiltiltä, joskin vähän pidättyväiseltä. Ratsastajanakaan tuo ei mitenkään hirmuisen epämiellyttävä ollut, sillä oli mukavan pehmeä käsi ja sopivasti voimattomat pohkeet. En kuitenkaan vieläkään ollut ihan vakuuttunut asiasta. Kun emäntä sitten tuli hakemaan minut parin viikon kuluttua kotiin, yllätyksekseni ilahduin kovin tästä elämäni uudesta käänteestä.

Emäntä onkin, kaikeksi yllätyksekseni, osoittanut olevansa aika lähellä sitä unelmaomistajaa, vaikkei täydellinen toki olekaan (onko sellaista?). Minun mielestäni ihmisen pitää ennen kaikkea olla vastaanottavainen sille, mitä minulla on sanottavana. Sen pitää olla niinsanotusti kuulolla koko ajan. Huumorintajuakin pitää olla, ettei homma mene tylsäksi ja aivan liian vakavaksi. Rauhallinenkin täytyy olla, en pidä sellaisista joka suuntaan sinkoilevista sähköjäniksistä. Luonnetta saa kuitenkin olla, ettei ihan pystyynkuollut tarvitse olla. Unelmaomistajani pitäisi myös tykätä hemmotella minua ruualla. Tässä emännällä on vakavia puutteita, sen mielestä perusravinto on minulle aivan riittävä.

Ohjeita sitä oikeaa omistajaa etsiville tovereille:

-Pidä mieli avoimena kun tutustut uuteen omistajaehdokkaaseeen.
-Mieti tarkasti mitä vaatimuksia sinulla on. Jos mielit kisakentille, onko omistajaehdokkaassa riittävästi kapasiteettia?
- Hermorakenteen laatu on syytä tarkistaa heti alussa. Tämänkin suhteen on tärkeää miettiä mitä haluaa, jos itse olet kovin epävarma ja pelokas, tarvitset jopa tyhmänrohkean omistajan. Jos taasen olet kujeilevaa sorttia, omistajallasi olisi hyvä olla lehmän hermot.
- Omistajan oikea koko. Jos olet alle 148cm ja sinulla on tavoitteet kilpakentillä, valitse pienikokoinen omistaja. Mikäli taas olet 175cm (tai yli) järkäle, etsi hieman kookkaampi kuski.
- Iän kanssa ei kannata olla liian nirso, nämä ihmiset tuppaavat elää aika vanhoiksi ellei onnettomuuksia satu. Vanhemmilla toki saattaa olla kaikenlaista kremppaa, mutta yleensä ei mitään harrastuksia haittaavaa. Ainoastaan jos olet ponikokoinen, alle 16 vuoden ikä on omistajalle suositus kilpailuja ajatellen, muuten joudutte kilpailemaan isojen hevosten luokissa.
-Rakenteeseen kannattaa myös kiinnittää huomiota. Estehevosen kannattaa katsella kevyitä ja siroja malleja ja kouluratsun urasta haaveilevan pitkäjalkaista yksilöä. Harrastehevosen omistajalle rakenne taas on sivuseikka, kunhan yhdistelmästä tulee sopusuhtainen.
-Värillä ei ole väliä. Toki se on makuasia, joista ei voi kiistellä. Omistajaa hankkiessaan täytyy kuitenkin muistaa, että nämä ihmiset saattavat vaihtaa karvojensa väriä yllättävän usein. Emännälläkin on ollut mustan lisäksi punaiset ja violetit hiukset. Taisi sillä jotain raitaakin olla tuossa hiljattain.
- Koulutustaso on syytä tarkistaa myöskin. Toki näitä on mahdollista kouluttaa eteenpäin, osaa jopa helpostikin, liian kokemattoman omistajan kanssa elämä voi käydä jopa vaaralliseksi.
- Luonne on oikeastaan se tärkein. Kun oikeanlainen yksilö löytyy, juuri sellainen joka ymmärtää SINUA, kaiki muu menettää merkityksensä.

Siinä olikin sitten kaikki mitä minulle juuri nyt tuli mieleen. Pitäkäähän hauskaa niiden emäntienne ja isäntienne kanssa. Minä ainakin aion pitää hauskaa tuon oman omistajani kustannuksella kanssa.

HUOM! Emme suosittele kiipeämään minkään kavioeläimen selkään ilman kypärää!!!!

Hyvää joulua!

Sain emännältä parhaan mahdollisen joululahjan, omenan, rapsutuksia, kiitoksen siitä että olen olemassa, sekä sen tärkeimmän, eli vapaapäivän.

Haluankin toivottaa kaikille kaviollisille ja kaviottomille rauhallista ja leppoisaa joulua!

Videoprojektipäivä

Olin havaitsevinani pientä jännitystä ilmassa emännän saapuessa kaverinsa, Sonjan kanssa minua tarhasta noutamaan. Arvasin jo heti mihin tämä yhtälö johtaa. Luvassa oli videoprojektin tekoa, tai tässä tapauksessa parin eri projektin purkittamista.

Ensimmäinen tekele on tässä:

Pieni ystävä

Ystävyys on tärkeä asia. Jokainen meistä tarvitsee joskus hellyyttä ja kosketusta. Niin myös minä. Tässä yksi minun pienimmistä ystävistäni.

Lomailuliikuntaa tyttöystävän kanssa

JIHAA!!!!

Ei voi mitään jos alkaa kutittaa kesken kaiken...

Mitä pienet edellä...

...sitä isot perässä.

"Hello handsome.. How you're doing..."

Yhteishölkkä

Uups! Seinä tuli vastaan.

"Hei muru..."

Meissä riittää poweria... Ainakin yhden kuvan verran.

Rilu <3

Emäntä yritti kuvata Rilua, mutta ängin itseni mukaan kuvaan.

Kaunis Rilu

PUS!

PUS PUS!

Minä ja mun naiset (© Heidi E)

Ja lopuksi tämän sirkuksen tirehtööri, eli emäntä. (© Heidi E.)

Lauantailiinausta

Tänään raahustimme maneesiin kera liinan ja oli aika juosta hetken aikaa ympyrää. Kaikki askellajit käytiin läpi molempiin suuntiin ja muutamia siirtymisiäkin minun piti tehdä. Pääpainona oli kuitenkin liikkua reippaasti eteenpäin ja venytellä selkää.

Lopuksi emäntä olisi halunnut tehdä maastakäsin harjoituksia, mutta minua ei huvittanut. Emäntä oli jotenkin niin kovin omituinen, poissaoleva suorastaan. Se tuntui ihan vieraalta. En ollut yhtään varma mitä sillä oli mielessä. Muutaman väkinäisen harjoituksen jälkeen se päästikin minut piehtaroimaan (jota olin odottanut koko ajan) ja mokoma kuvasi minun nautiskeluhetkeni videolle.